Suomessa lapsia hoidetaan huomattavasti enemmän kotona, kuin naapurimaissamme ja OECD-maissa keskimäärin. Tämän osoittaa selkeästi OECD:n tilasto, jossa seurataan 3-vuotiaiden lasten osallistumista varhaiskasvatukseen. Suomessa 3-vuotiaista varhaiskasvatukseen osallistuu vain 73 prosenttia ikäluokasta. Vastaava prosentti Ruotsissa on 93 ja Norjassa sekä Tanskassa 96. Suomen osalta tilanne ei merkittävästi parane, vaikka katsottaisiin vanhempia lapsia. 4-vuotiaista 80 prosenttia ja 5-vuotiaista 85 prosenttia osallistuu varhaiskasvatukseen.
Miksi Suomessa varhaiskasvatukseen osallistuminen on näin vähäistä? Pienimpien lasten kohdalla asiaa selittää ainakin kotihoidontuki, joka mahdollistaa lapsen hoitamisen kotona, kunnes lapsi täyttää 3-vuotta. Toinen vieläkin merkittävämpi tekijä on varhaiskasvatusmaksut. On täysin aiheellista kysyä, että miksi Suomessa kaikki muu koulutus yliopistoja myöten on maksutonta, mutta varhaiskasvatus maksaa. Varsinkin pienituloisilla varhaiskasvatusmaksut saattava olla lasten vanhempia työmarkkinoilta poistyöntävä voima.
Mitä vaikutuksia vähäisellä varhaiskasvatukseen osallistumisella on lapsen tulevaisuuteen? Tutkimusten mukaan varhaiskasvatuksella on havaittu olevan vaikutusta ihmisen myöhempään koulumenestykseen. Sosiaaliset, emotionaaliset ja kielelliset taidot luodaan päiväkoti-iässä. Jos näissä taidoissa on merkittäviä puutteita, voi koulupolulla tulla vastaan esteitä. Tutkimusten mukaan päiväkodissa varhain aloittaneet lapset menestyvät paremmin koulussa ja kouluttautuvat todennäköisemmin pidemmälle.
Sanna Marinin hallitus on ottanut askelia oikeaan suuntaan varhaiskasvatuksen osallistumisasteen nostamiseksi. 5-vuotiaiden maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeilu jatkuu ja kuntien kuluja kokeilusta korvataan edellisen hallituksen päätöksiä huomattavasti enemmän. 28 kunnassa 5-vuotiailla lapsilla on kohta oikeus maksuttomaan varhaiskasvatukseen. Kokeilusta aiemmin tehdyn arvioinnin perusteella maksuttomuus lisäsi osallistumista varhaiskasvatukseen. Hallitus myös palauttaa elokuun alusta lähtien jokaiselle lapselle subjektiivisen oikeuden varhaiskasvatukseen ja korottaa henkilöstömitoitusta varmistaen paremmat resurssit varhaiskasvatusryhmiin.
Varhaiskasvatukseen osallistumista lisäisi merkittävästi varhaiskasvatuksen maksuttomuus. Silloin vanhempien taloudellinen tilanne ei enää olisi yhdellekään lapselle este varhaiskasvatukseen osallistumiselle. Varhaiskasvatusmaksujen poistamiseen tarvittavia rahallisia resursseja voitaisiin kerätä muun muassa laittamalla lapsilisät verolle tai tekemällä niistä muuten tulosidonnaisia sekä poistamalla kotihoidontuki kokonaan tai rajaamalla sitä merkittävästi. Pidän täysin perusteltuna sitä, että lapsilisät ohjautuisivat yhä suuremmissa määrin niille perheille, jotka niitä aidosti tarvitsevat.
Varhaiskasvatusta pitää tarkastella perheiden sujuvan arjen ja lapsen hyvinvoinnin näkökulmasta. Mutta myös sitä kautta, miten tärkeä rooli varhaiskasvatuksella on lapsen osaamisen kehittymiseen ja sen pohjan rakentamiseen, jonka varassa koulupolkua lähdetään kulkemaan. Maksuton varhaiskasvatus on sellainen yhteiskunnallinen tavoite, jota kannattaa tavoitella.