Porvoon keskustassa on liian monta korttelia, missä tontit ovat tyhjillään ja vanhat rakennukset lahoavat pystyyn. Lisäksi on paljon paikkoja, joissa olisi potentiaalia täydennysrakentamiseen tai uudelleenrakentamiseen. Syystä tai toisesta kiinteistökehittäminen ei ole edennyt toivotusti.
Keskeneräisten keskustakohteiden lista on luvattoman pitkä. Tunnetuimpina voi mainita Hopean korttelin, Etolan tontin, Elannon korttelin, Brunbergin vanhan makeistehtaan, Lundinkadun päädyn ja kaupungintalon takana sijaitsevan tontin.
Jotta hankkeilla olisi edellytyksiä käynnistyä, pitää niiden olla omistajien kannalta toiminnallisesti ja taloudellisesti järkeviä. Kaupungin ja kiinteistöjenomistajien tiiviillä yhteistyöllä voidaan parantaa edellytyksiä. Lisäksi tarvitaan selkeitä porkkanoita kiinteistönomistajille.
Kaavavaatimuksilla on suora yhteys rakentamiskustannuksiin. Esimerkiksi pysäköintipaikkavelvoitetta höllentämällä voidaan laskea kustannuksia ja samalla vastata liikkumistapojen muutokseen. Rakennusoikeuden kasvattaminen esimerkiksi kerrosmäärää lisäämällä on myös yksi keino. Kahdeksaan kerrokseen asti tästä saadaan hyötyä, sen jälkeen tiukentuvat määräykset nostavat kustannuksia.
Rakennusten suojelumerkintöjä pitää voida tarkastella uudelleen. Moni keskustassa ränsistyvä rakennus on kaavoituksen kautta suojeltu. Kun rakennukset ovat liian huonossa kunnossa, on niiden korjaaminen yksinkertaisesti kannattamatonta. Rakennusten suojelu on joissain tapauksissa perusteltua, mutta monista suojelumerkinnöistä myös voitaisiin luopua.
Yksi keino käynnistää uusia kiinteistöjen kehittämiseen tähtääviä kaavaprosesseja on alentaa maankäyttösopimuskorvauksia keskusta-alueella. Tätä on Porvoossa käytetty, mutta valitettavan laihoin tuloksin.
Maankäyttösopimuskorvaus on maksu, jonka kiinteistönomistaja maksaa kaupungille uuden kaavan kautta saamastaan hyödystä. Maksu on perinteisesti ollut 50 % saadusta hyödystä. Kaupunki käyttää saamansa rahat pääsääntöisesti yhdyskuntarakenteeseen.
Maankäyttösopimuskorvausten alentaminen pitää ottaa uudelleen käyttöön, mutta houkuttelevampana. Korvaus voisi olla 10 % kiinteistöomistajan saamasta hyödystä. Lopun 40 % osalta ei asetettaisi vakuutta eikä sitä perittäisi, mikäli kaavan mukainen rakentaminen valmistuu viiden vuoden kuluessa. Mikäli rakentamisen aloittaminen sovitun aikarajan sisällä on mahdotonta kaupungista tai kiinteistönomistajasta johtumattomista syistä, perittäisiin kiinteistönomistajalta vain toinen 10 % korvaus.
Ajatellaan, että kiinteistönomistajan saama laskennallinen hyöty kasvavan rakennusoikeuden kautta on miljoona euroa. Yllä esittämälläni mallilla maksettavaa tulisi hankkeen alussa vain 100 000 euroa. Mikäli hanke ei ikinä valmistuisi esimerkiksi koronapandemiaa vastaavan odottamattoman tapahtuman seurauksena, tulisi maksettavaksi vain toiset 100 000 euroa. Aiemmalla mallilla maksettavaa olisi tullut 400 000 euroa.
Kaikkia velvoitteita ei tietenkään voida kiinteistönomistajilta poistaa. On selvää, että myös kaupungin on saatava takeet siitä, että kaavoitus johtaa rakentamiseen. Kaupungilla on myös velvollisuus huolehtia kaupunkikuvan kehittymisestä kokonaisuuden kannalta järkevään suuntaan.
Keskustan kehittämiseen tarvitaan lisää vauhtia. Tyhjillään tönöttävät tontit ja ränsistyvät vanhat rakennukset ovat lähinnä häpeäpilkku muuten niin kauniissa kaupungissamme.