Opetus- ja kulttuuriministeriö käynnisti 26.11.2019 varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen kehittämisohjelman. Ohjelmalla on tarkoitus parantaa laatua ja edistää tasa-arvon toteutumista. Ohjelmaan on myös osoitettu merkittävästi resursseja. Varhaiskasvatuksen puolelle varataan kolmen vuoden aikana 125 milj. euroa ja perusopetukseen puolelle 180 milj. euroa.
Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen kehittämisohjelmalle on huutava tarve. OECD:n tietojen mukaan perhetaustan vaikutus lasten oppimistuloksiin perusopetuksessa on voimistunut nopeasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että perusopetuksen kyky tasata eri lähtökohdista tulevien lasten eroja on heikentynyt.
Varhaiskasvatuksessa ongelma on pienten lasten erittäin heikko osallistumisaste. Tällä taas on vaikutuksia siihen, millaiset valmiudet lapsella on tulevalle koulupolulle. OECD:n vertailuissa Suomessa 3-vuotiaista lapsista vain noin 73 prosenttia on varhaiskasvatuksen piirissä. Eli selvästi alle OECD:n keskiarvon. Esimerkiksi muissa Pohjoismaissa vastaava luku on noin 95 prosenttia.
Olen huolissani lasten ja nuorten perusosaamisen ja valmiuksien heikentymisestä. Tämä näkyy erityisesti mentäessä toisen asteen koulutukseen ja edelleen korkeakouluun. Pärjääminen on hankalaa, kun perustiedot ja -taidot eivät ole hallinnassa. Tämän kehityksen osoittaa useampi tutkimus ja selvitys, joten mistään tilastopoikkeamasta ei ole kysymys.
Esimerkiksi kaikkien tuntemassa PISA-tutkimuksessa Suomen sijoitus on laskenut kahdella edellisellä tutkimuskerralla. Samalla muut Pohjoismaat ovat nousseet. Erityisesti matematiikan osaamisen taso on laskenut ja lukuvaikeuksien määrä kasvanut. Muun muassa matematiikan oppimistuloksia mittaava TIMSS-tutkimus osoittaa saman. Matematiikan oppimistulokset ovat heikentyneet ja Suomi oli edellisessä tutkimuksessa ainut kärkimaa, jonka sijoitus heikkeni selvästi.
Suomalaiset opettajat ja muut kasvatuksen ammattilaiset ovat huippuosaajia. Heidän roolinsa lastemme kasvatuksessa on suuri ja järjestelmämme nojaa vahvasti heidän osaamiseensa. On kuitenkin todettava, että ilman riittäviä resursseja ja työkaluja on heidän tehtävänsä vähintäänkin haastava. Suomen koulujärjestelmän vahvuus on ollut kyky tarjota jokaiselle lapselle yhdenvertainen mahdollisuus sivistää itseään ja pärjätä koulupolulla. Tämä itsessään on asia, jota meillä ei mielestäni ole varaa hukata. Siksi panostukset varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen ovat äärettömän tärkeitä.