Uusimaan kolumni
Vuosi 2020 on ollut Suomessa ja maailmalla hyvin erilainen, kuin kukaan meistä osasi kuvitella. Koronakriisi on kurittanut meitä ja sen seurauksia korjaamme vielä pitkään. Kaikin puolin kurjasta tilanteesta on pakko yrittää löytää myös jotain hyvää. Näyttää siltä, että koronakriisin seurauksena asiapolitiikka on ottanut takaisin jalansijaa populismilta. Se on yksiselitteisesti hyvä asia.
Politiikkaa on lähes koko 2010-luvun ajan vaivannut liiallinen populismi, joka ei nojaa faktoihin eikä hyviin tapoihin. Politiikan ns. kansankielistäminen on toki hyvä asia, mutta ainakin Suomessa harjoitettua populismia on vaivannut asioiden tahallinen vääristäminen ja helpot heitot vailla faktapohjaa. Populisteilta tuntuu usein puuttuvan ratkaisut ja heidän politiikkansa keskittyy vain ongelmien esittämiseen.
Koronakriisi on palauttanut meidät miettimään sitä, millaisia päättäjiä me haluamme hoitamaan Suomen asioita, kun tilanne on oikeasti vaikea. Vaikeissa tilanteissa korostuu selvästi vakaan ja faktoihin pohjautuvan päätöksenteon tärkeys. Kriisistä selvitään, kun päättäjät hakevat kansan kannalta parhaita mahdollisia poliittisia ratkaisuja ja pohjaavat tehdyt päätökset esimerkiksi tutkittuun tietoon. Valittu linja on kommunikoitava ja perusteltava kansalle avoimesti ja selkeästi.
Kuntavaalien lähestyessä toivon Porvoossa käytävän poliittisen keskustelun olevan vilkasta ja asiallista. Kuntalaiset odottavat puolueilta selkeitä ratkaisuja Porvoon tulevaisuuden suhteen. Ratkaisuja, jotka perustuvat faktoihin ja huomioivat olemassa olevat realiteetit, kuten kaupungin taloustilanteen. Irtopisteiden keräämistä lupauksilla, joita ei voida toteuttaa, en toivo näkeväni. Politiikan helpot heitot jääkööt historiaan ja toivotetaan takaisin uusi asiapolitiikan aika. Aika, jona päätöksenteko perustuu faktoihin ja jona poliittiset toimijat esittävät uskottavia ratkaisuja aikamme yhteiskunnallisiin ongelmiin.